Öljykenttien kehittämisessä pumput, jotka ovat keskeisiä nesteiden kuljetuksen laitteita, kohtaavat monimutkaisia käyttöolosuhteita, kuten korkeaa lämpötilaa, korkeaa painetta, korroosiota ja hiekkaa. Materiaalin ominaisuudet määräävät suoraan laitteen luotettavuuden ja käyttöiän. Siksi materiaalien järkevä valinta on ratkaisevan tärkeää pumpun toiminnan vakauden ja taloudellisen tehokkuuden parantamiseksi.
Pumpun rungon ja virtauskomponenttien yleisiä materiaaleja ovat hiiliteräs, ruostumaton teräs, seosteräs ja ei--metalliset komposiittimateriaalit. Hiiliterästä käytettiin alhaisten kustannustensa ja hyvän työstettävyyden vuoksi laajalti varhaisessa matalapaineisessa-veden kuljetuksissa. Se on kuitenkin alttiina sähkökemialliselle korroosiolle väliaineissa, jotka sisältävät rikkivetyä, hiilidioksidia tai suolaliuosta, mikä vaatii pinnoitteen tai vuorauksen suojauksen. Ruostumaton teräs on erinomainen korroosionkestävyydessä, erityisesti austeniittiset ruostumattomat teräkset (kuten 304 ja 316L), jotka toimivat erinomaisesti heikosti happamissa, heikkoissa emäksissä ja merivesiympäristöissä. Sen kestävyys kloridi-ionipistekorroosiota vastaan on kuitenkin rajallinen, mikä vaatii huolellista valintaa korkean kloridin olosuhteissa.
Hiekka-pitoisille ja erittäin hankaaville materiaaleille suositellaan kulutusta-kestäviä seoksia, kuten runsas-kromivalurautaa ja nikkeli-kovaa valurautaa. Näillä materiaaleilla on korkea kovuus ja vahva eroosionkestävyys, ja ne kestävät tehokkaasti kiinteiden hiukkasten iskuja ja kulumista juoksupyörissä ja pumppukoteloissa. Niillä on kuitenkin suhteellisen alhainen sitkeys, niitä on vaikea käsitellä ja ne ovat kalliimpia kuin tavallinen teräs. Ympäristöissä, joissa on sekä voimakasta korroosiota että kulumista, ruostumaton duplex-teräs, superausteniittinen ruostumaton teräs tai nikkeli-pohjaiset seokset (kuten Hastelloy) voivat tasapainottaa korroosionkestävyyden tietyllä kulutuskestävyydellä. Vaikka ne ovat kalliimpia, ne voivat pidentää merkittävästi huoltojaksoja ja sopivat kriittisiin kaivoihin tai arvokkaiden nesteiden kuljetukseen-.
Viime vuosina ei--metalliset komposiittimateriaalit, kuten hiilikuituvahvisteiset polymeerit ja keraamiset matriisikomposiittipinnoitteet, ovat vähitellen tulleet öljykentän pumppukentälle. Näillä materiaaleilla on alhainen tiheys ja vahva korroosionkestävyys, mikä tarjoaa etuja kevyessä suunnittelussa ja erityisissä korroosiosuojavaatimuksissa. Kuitenkin paineenkesto- ja lämpötilaluokituksen rajoittamia niitä käytetään enimmäkseen apukomponenteissa tai erityisissä käyttöolosuhteissa.
Materiaalin valinta vaatii kattavan väliaineen koostumuksen, lämpötilan, paineen, hiekkapitoisuuden ja taloudellisten tekijöiden arvioinnin. Esimerkiksi rikki-kestävä seosteräs on edullinen rikkivetyä sisältävän raakaöljyn kuljettamiseen; korkean-hiekan tuotettu vesi vaatii keskittymistä kulumista-kestävään valurauta- tai kovaseospäällysteeseen. Materiaaleja ja käyttöolosuhteita tieteellisesti yhteensovittamalla ei vain voida vähentää vikaantuvuutta, vaan myös optimoida koko elinkaarikustannuksia, mikä antaa vankan takuun öljykenttien tehokkaalle ja turvalliselle kehittämiselle.